Blogger on kakkapää

 

 

Iltaa hyvät lukijat! Pitkästä aikaa uusi postaus nyt kun Joulepukki, tuo kaikkien tieteilijöiden suosikki, toi minulle toivomani toimivan bloggerin.

Pitkään aikaan blogger ei suostunut siirtämään kuvia tänne, mikä ehkä johtui siitä, että ilmeisesti koko systeemi on uusittu. Ainakin se oli nyt erilainen kuin ennen, toisin sanottuna turhan sekava. Miksi aina kaikki päivitykset ovat entistä huonompia? En tykkää muutoksista. En etenkään silloin, kun jotain hyväksi todettua ja toimivaa huononnetaan.

Eikä muuten nytkään ollut helppo operaatio saada neljää kuvaa tänne. Piti välissä poistua editorista kokonaan. Plah.

 

Tämä ei ole mikään joulupostaus vaan mennyttä aikaa, kun on kuvia, jotka haluan tänne tunkea ja en ole voinut sitä aikaisemmin tehdä.



 

 

"Sika, sai haarukan kalloonsa..." Oli muuten herkullinen leivos tuo possu, jota ei voinut Stockmannilla ohittaa vaan oli pakko ostaa. Sopii hyvin tähän joulun aikaankin, vaikka tuon syömisestä jo reilu viikko onkin vierähtänyt. Eikös olekin söpö!

 

Asukuvia joltain päivältä. Koska enemmän on enemmän, on hyvä pyrkiä näyttämään joulukuuselta. Kaulakorut ovat kivoja. Tuo yksi ei ole kaulakoru. Se on sokka, jolla pistetään lava pystyyn ettei se romahda muusikoiden alta. 

 

Eräänä päivänä sotkin taas paperia. Montaa minuuttia en tuohon tuhlannut. Kummasti silloin kun ei oikein keskity ja suunnittele, onnistuu paremmin. Niin se on aina mennyt. Yritin tehdä vähän aikuisemman herran, ei mitään nuorta siloposkea. Kyseinen miekkonen tulee esiintymään novellissa jonka aion kirjoittaa. Fantasiahömppää pitkästä aikaa. Se on helppoa ja mukavaa, etenkin kun on jo valmiiksi oma maailma, johon tekstit on helppo sijoittaa. Olen pyöritellyt sitä mielessäni jo varmaan reilut kymmenen vuotta ja vielä joskus kirjoitan kyseiseen maailmaan sijoittuvan kirjan.

Niin joo ja tuo on oma miekka, eikä herra ole pääsemässä eroon päästään :D

Jos olisin rohkea, voisin joskus laittaa tännekin jonkun novellin, jos ei ole mikään ylipitkä. Tai jos on, niin tehdä oman blogin sille. Jos nyt ketään edes kiinnostaisi lukea. Ei ehkä. Ulkopuolinen palaute olisi kuitenkin ihan kivaa ja auttaisi varmasti kehittymään. Perhe ja ystävät kun ovat sitä varten, että kehuvat vaikka olisi miten surkea, vaikka niin ei pitäisikään tehdä.

 

Eipä tässä nyt muuta. Syön luumutortun ja menen nukkumaan. Kauniita unia höpönassut, jos satutte tätä lukemaan!

Wardruna 4.11.2013

 

 

 

Maanantaina tuli koettua hieno musikaalinen elämys, kun Wardruna viimein saapui vierailulle Suomeen (Norjasta on niin kovin pitkä matka tänne). Jos levyt kuulostavatkin loistavilta, niin on Wardruna ehdottomasti vielä upeampi liveartisti ja sen äänet ja soittimet ovat parhaimmillaan omin korvin paikan päällä kuultuina, sellaisina miksi ne on muinoin luotukin.

Wardrunan musiikin "transsiin vaivuttava" fiilis toimi, kuten odottaa saattoi, enkä olisi konsertin jälkeen halunnut astua lainkaan kadulle ankeaan todellisuuteen, vaan ilmiintyä suoraan jonnekin lapin tunturiin keskelle karua luontoa.

 



 

 

 

Turn to page 394!

Kas, uusi lukija! Tervetuloa kuolleiden lintujen majataloon! (Jännä juttu muuten, että aina kun tulee yksi uusi lukija, yksi myös katoaa... Strange...)

Ei kai pitäisi lukea ja katsoa Harry Pottereita, kun sen takia tylsyyksissään rupeaa leikkimään meikeillä ja kameralla. Onneksi Severusta ei missään välissä kuvata komeaksi mieheksi (vaikka aika unelmalta tällaisen synkiön mielestä toki kuulostaakin...) :D
Aina yhtä kivaa yrittää tekeytyä mieheksi, ihan sama tuleeko siitä suurta menestystä vai ei. Pitäisi kai tästä keitellä joku taikajuoma, jolla voi vaihtaa sukupuolta aina silloin kun siltä tuntuu.

Ten points from Gryffindor!

 

Kunpa venähtänyt koipeni paranisi vähitellen kunnolla, että pääsisi uloskin kuvailemaan. On kaverin kanssa kuvausreissu sunnitteilla, jei. Tai no ehkä parikin, ideoita kun on erilaisia. Pitäisi kai vaan ensin opetella nousemaan ylös nojatuolista ilman, että vammauttaa itsensä.. Hehee.

Eilen tuli vähän rasitettua jalkaa, kun viimein veljeni kanssa löysimme molemmille sopivan välin käydä katsomassa Rushin. Se kannatti, sillä elokuva oli oikein hyvä. Suosittelen lämpimästi, joskaan ehkä aihe ei niin kaikkia kiinnosta. Itse kuitenkin olen seurannut ykkösiä pikkulapsesta asti, joten totta kai tuollainen aihe elokuvassakin maittaa. Rehellisesti sanoen en kyllä ole parina viime vuonna enää kisoja katsellut satunnaisia lukuun ottamatta. Jotenkin vaan mennyt vähän latteaksi se touhu ja kuskit tuntuvat kovin persoonattomilta jotain Räikköstä lukuun ottamatta. Toista oli silloin kun oli Häkkinen ja Schumacher ja Irvine ja Fisichella ja muut. Voi taas tätä nostalgiaa ja kuinka ennen oli kaikki paremmin. Niinhän se aina menee. Always.

We are dust

 Pitäisi lähteä joku päivä ihan tarkoituksella ottamaan syksyisiä kuvia, nyt kun syksy on suurinpiirtein kauneimmillaan. Tänäänkin oli ihan täydellinen päivä. Kameraa ei kuitenkaan keksinyt mukaan ottaa, vaikka olisi saanut kauniita kuvia luonnosta. Itsestä ei niinkään, yksin kun on hankalaa itseään kuvata, eikä sitä muutenkaan kauppareissulla parhaimmillaan ole. Yksi kuvausreissu syksyssä pitäisi ainakin saada aikaiseksi. Joka vuosi vaan käy sama juttu, eli syksy menee ohi ihan liian nopeasti, eikä ehdi tehdä paljon paskaakaan.
Onneksi on jo nyt edes yksi kaunis syyskuva, eli tuo tuossa ylempänä. Pidän siitä paljon. Käytiin J:n kanssa tuossa yksi päivä siemailemassa vähän punaviiniä puistossa. Aina yhtä mukavaa ja sivistävää ajanvietettä. Samaisena päivänä oli myös cruising, mutta eihän tähän aikaan vuodesta enää myöhään illalla riitä valo kuvien ottamiseen. Ei ainakaan minun kamerallani. Jos joku ei siis tiedä, niin kyseessä on vanhojen jenkkiautojen kokoontuminen. Siellä on tullut lapsesta asti käytyä ihastelemassa, muutamana kertana jopa ihan auton kanssa. Oi niitä aikoja, kun isäni vielä ajoi Helsingin automuseon autoilla hää yms. ajoja, jolloin pääsin itsekin matkustelemaan mm. Rolls-Roycella ja Kekkosen vanhalla Cadillacilla.

 

 Syksyn iloja, kun ei enää illemmalla valo riitä asukuviin... Salama <3 (nottt...).
Ja meinasin taas Stockan herkussa päätyä kiinalaisten turistien kameraan -____-

No, nykyään voi iloita vaikka Hulluista päivistä! Tai sitten ei... Lapsena niissä sentään oli jotain jännää, mutta taidan olla jo vanha, sillä se ihmistungos vaan ahdistaa. Ei sieltä sen puoleen edes kauheasti mitään löydä. Kuvastossakin on lähinnä kalliita merkkituotteita. Onneksi on aina kirjat ja ruoka, joista löytää usein jotain kivaa. Tänä vuonna matkaan lähti Akateemisen puolelta uusi Daler-Rowneyn lehtiö. Tarvitsinkin tuon, jossa on puhtaan valkoiset sivut, ja siellähän se oli tarjouksessa. Hurray!
Testasin lehtiötä pikaisella muotokuvalla ja loistavahan se on. Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole moniin vuosiin piirtänyt kunnon muotokuvia, että siihen nähden kuva onnistui ihan jees. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta tekemään muotokuvia enemmän, jotta kehittyisi taas vähän.

Jeff Gordon

 

♰

 

R.I.P. Hiiri

 

Tuo pieni raukka sattui tielleni kauppareissulla. Kaivoin pienen kuopan ja tipautin hiirun sinne. Sai hiiri kunnialliset hautajaiset, eikä myöskään mikään ohi kulkeva koira sitä syö ja sairastu.

Follow the spiders!

Heipä hei taas. Valitettavan pitkäksi venyi taas postaustauko, tällä kertaa teknillisistä syistä. Jonkin aikaa piti tuossa elellä nettitikun varassa ja kuten arvata saattaa, blogger toimi sillä superhuonosti. Nyt asia on kuitenkin korjaantunut ja pääsen kirjoittelemaan jotain ilman, että hermot menee. En usko, että silloin olisi saanut edes kuvia ladattua (kyseisen asian kanssa kun blogger tykkää vammailla muutenkin).

Ei tässä edes ole mitään kauhean kehittävää kerrottavaa (paitsi ehkä se, että oravainen juoksi juuri ohi tuossa ulkona), kunhan haluan heittää tänne jokusen kuvan, joita en aikaisemmin saanut laitettua. Pitäisi muutenkin jaksaa lähteä kohta ulos, eli postin kautta leffaan. Vähän köyhät tarjonnat tänä vuonna R&A-festivaaleilla, mutta pari kiinnostavaa leffaa löytyi. Evaa nyt olikin odotettu tässä jokunen vuosi, se siis tänään. Jei.

Koska pääsimme kissoihin, pitää esitellä paras lehti koskaan. Tämän paremmaksi ei sanomalehden nimi enää voikaan mennä!

Loppuun pitää vielä esitellä pieni ystäväni, alivuokralainen, jota olen hoitanut jo jonkin aikaa. Toiset saavat kohtauksen jos löytävät kotoaan hämähäkin, mutta minäpä hemmottelen ne pilalle :D. Yleensä annan niiden asua rauhassa, elleivät nyt sänkyyni eksy, kuten kerran eräs melkoisen suuri yksilö. Tätä pikku ystävää olen myös ruokkinut ja lihottanut ja se onkin kasvanut. Ehkä se jossain vaiheessa muuttaa tuohon lähimetsään kun on niin iso ja muhkea (I feel like Hagrid...).



4.9.

25.9.

Ruumiita. Ja parit irtojalat, kun tuo on kasvaessaan luonut nahkaansa ^___^
Hehe, tulipa tuosta mieleen lystikäs otsikko Ilta~Sanomista: "Ruumiit villitsivät Vantaalla".

P.S. Syksy on kaunis ♥

Graveyard gulls

Kuulostaa ihan joltain bändin nimeltä tuo otsikko. Sitä on aina hauska miettiä, että jos perustaisi bändin, mikä sen nimeksi tulisi. Joku tosi kliseinen varmaan, mutta hei, goottius ilman kliseitä on kuin pop corn ilman maissia! En tosin edes tiedä, haluaisinko olla varsinaisesti missään goottibändissä. Barokkiorkesteri sen sijaan olisi rakkautta.

Ehkä nyt kuitenkin itse asiaan, sillä mitään bändejä tässä ei olla perustamassa. Harjoitin tuossa maanantaina mukavaa varhaista ulkoilua, toisin sanottuna suuntasin kuuden aikoihin Ruttopuiston kautta Kaivopuistoon. Tuli halu nähdä meri ja nauttia siitä, miten vähän ihmisiä on liikkeellä. Kaivarissa näkyi vain pari juoksijaa ja koiran ulkoiluttajaa, eli täydellistä. Sai nauttia maisemista ja rannasta lintuineen yksin. Kukaan muu ei meinaan selvästikään ollut läsnä nauttiakseen muusta kuin kuntonsa tai koiransa kunnon kohottamisesta.
Pitäisi ottaa useammin tavaksi nämä varhaiset retket, koska se on ihan älyttömän rentouttavaa. Nytkin raikas merituuli pyyhki kaiken turhan mielestä ja oli helppo hymyillä kuin vähäjärkinen, kun näki suuren salakkaparven. Mutustelin myös vaahtokarkkeja, mikäs sen parempi aamiainen!

Tuli räpsittyä myös hieman kuvia, kuten myös kirottua sitä, etten omista mitään hienoa järkkäriä.
Seuraa kuvaoksennus:

Ruttopuisto oli täynnä kymmeniä kala-, harmaa- ja selkälokkeja

 

Hämmentävästi vaikutti siltä kuin nuo kaksi, harmaalokki ja selkälokki, olisivat pariutuneet keskenään. Sen verran liikuskelivat tiiviisti yhdessä ja harjoittivat myös yhteiskiljuntaa. No, miksipä lokit eivät voisi myös pariutua rotueroista huolimatta, vaikka ei taida erityisen tavanomaista moinen olla.

Haudan takaa...

Kuten usein, puistossa hengaili myös teinejä

"Mitähän herkkuja täältä jätesäkistä löytyy... revinpäs sen auki"

Sulkasato meneillään

Meriharakoita, piip piip piip

Lopuksi vielä iloinen uutinen! Jonkin aikaa sitten basilikani kasvatti kolme kukkaosiota ja viimein tänään ensimmäiset kukat aukesivat! Tältä siis tuntuu olla ylpeä äiti :D
Sitähän on yksi uskomus, että basilika kasvaa kun sitä haukkuu ja kiroaa, mutta hyvin näyttää myös lepertely ja silitteleminen toimivan. Vartta pikkuisellani on jo 60cm korkeimmillaan. Paljon kasvanut siitä, mitä se oli silloin ruokakaupasta ostettuna. Seuraavaksi yritän ihan siemenestä asti kasvattamista.

Back on track

Heipä hei pitkästä aikaa! Kummasti kesä ja helteet (enemmän ja vähemmän) tekevät mahdottoman saamattomaksi eikä ole tämän blogin suhteen saanut mitään aikaiseksi ja olen ollut myös laiska lukemaan muiden postauksia. No, nyt olen vähän kunnostautunut ja muistanut jopa jaella muille mukavia kommentteja! Se on auttanut ja nyt jaksaa itsekin taas kirjoitella jotain. Ei sillä, että ottaisin tästä hiljaisuudesta jotain paineita, koska blogaaminen on ennen kaikkea viihdettä, ei työtä. Minulle blogi on vähän kuin päiväkirja, sitä kirjoitetaan silloin kun siltä tuntuu. Päiväkirjaa en tosin koskaan ole pitänyt. Joskus alle kymmenen weenä yritin ja muistan, että kirjoitin sinne lähinnä ostaneeni Yodan (vanha action-figuuri) :D.

Tästäkään ei tule mitään erityisen syvällistä, vaan materian riemua. Ja liikaa kuvia, mutta no can do.

Kävin myös katselemassa hienoja paatteja kun Tall Ships Races oli täällä Helsingissä. Viimeksi samasta kauneudesta pääsi nauttimaan 2000, että oli korkea aika taas saada ihastella upeita purjealuksia. Kuvia tuli otettua, mutta en taida enää jaksaa tehdä erillistä postausta, joten saatte vain plöröjä posetuskuvia sen hienoimman, eli ruotsalaisen Götheborgin edessä. Tykki siinä ja myös ruotsalainen asiaankuuluvasti pukeutunut seilori näkyy taustalla.
Se jäi vähän harmittamaan, ettei tullut omaan kameraan ikuistettua sitä, kun brasilialaiset seilorit halusivat välttämättä tulla ottamaan yhteiskuvia kanssani. Se oli hämmentävää, mutta kai olin sitten herrojen mielestä jotenkin niin eksoottinen. Puolet kalpeampi ja pidempi kuin he itse :D

 

Ensiksi halvimmat uutuudet, eli ilmaiset kirjat ja äidin minulle kirpparilta raahaamat kaunistukset. Pidän paljon tuon Vernen kannesta.

 

 



 

Sitten läjä vaatteita, jotka löysin UFFin alennuspäiviltä. Tämä kaikki maksoi yhteensä vain 14 euroa, että ei paljon lompakko päässyt laihtumaan.

Koska olen aikuinen, ostin näiden kaikkien lisäksi myös made in china dracula-viitan, mutta sitä en jaksanut ruveta kuvaamaan. Oli vaan pakko saada... xD

 

 

 



 Pitkä musta hame, joka on mitä mainioin arkikäyttöön, koska ei ole mitään turhan hienoa kangasta ja on mahdottoman mukava päällä. Esiintyy päälläni tuolla ylempänä.

 Epämääräinen kaapu aka "mummonmekko". Juuri näitä mitä kukaan ei osta sieltä UFFin perimmäisestä nurkasta, mutta minä rohmuan mukaani. Helppoja ja mukavia vaatteita, etenkin runsailla ja näyttävillä koruilla maustettuna.

 Jotain mitä olen jo kauan etsinyt, eli hieno bolero. Tuo on alunperin Seppälästä ja muistelen sitä siellä joskus sormeilleeni ja miettineeni, miten kallis se on ollakseen vain bolero. No, nyt se maksoi 2 euroa ja kunto on käyttämätön. Rakastan tuota punaista vuorta. Niin joo ja tuo helmirusettikoriste on vanha diy-juttu, että se ei kuulu boleroon.

 

Tällaisesta olen viime aikoina alkanut haaveilla ja sitten se tuli melkeinpä ilmaiseksi vastaan, eli iso kolmiomallinen huivi, jota voi pitää hartiahuivina. Olen ihan rakastunut tuohon ja odotan vain viileämpiä ilmoja, että tuota ihanuutta pääsee käyttämään. Huivi on siis pitsimäinen, mikä ei välttämättä tuosta kuvasta niin hyvin näy, kun se on taiteltuna tuossa.

 

 



Vyö. Ja hienotkotonalojumisvaatteetjoitaeitarvitsehuomioida.

Benettonin poolo joka on ihan kaupasta ostettu. Tuollaista ohuempaa pooloa olen kaivannutkin. Poolopaidat ovat sellainen perusvaate, joihin olen luottanut niin sanotusti koko ikäni ja aina sellainen on kaapistani löytynyt. Tällä hetkellä kaksi erilaista. On muuten ensimmäinen Benettonin vaatteeni ikinä ja toivon, että se on vähän laadukkaampi kuin henkkamaukkapoolo.

Seuraavassa postauksessa tiedossa vähän urheilua ;)

Finncon 2013

Viime viikonloppu tuli siis vietettyä perjantaista sunnuntaihin Finnconissa Kaapelitehtaalla. Hyvä päätös, vaikka en alunperin ollutkaan varma, menenkö joka päivä. Ennenkin on tullut vietettyä siellä kaikki kolme päivää niin miksipä ei nytkin. Oli sitä paitsi mukavasti väljempää ja rauhallisempaa nyt, kun Animecon ei ollut samassa yhteydessä eikä ollut miljoonaa "animehihhulia" siellä pyörimässä. Itse kun olen kiinnostuneempi finnconin puolesta kuin animesta/mangasta, vaikka sitäkin on tullut jonkin verran katsottua ja luettua. Scifi ja fantasia on kuitenkin se juttuni, tulihan sitä kasvettua Star Warsin parissa (pitäisi joskus skannata teidän lukijoiden iloksi 6weenä piirretty Millenium Falcon sun muita) ja luettua kirjaston fantasiakirjat läpi (Agatha Christien ja Nummelan ponitallin ohella), näin alkuunsa.
Kuvia en conissa ottanut, sillä eipä noissa paneeleissa ja muissa puhetilaisuuksissa pahemmin kuvattavaa ole. Harmittaa vähän, etten ole ihan tarpeeksi fiksu, jotta olisin voinut kysyä Räsäseltä jonkun hienon kysymyksen. Ainoa joka mielessä pyöri oli se, oliko hän katsomassa Peter Murphya (olen meinaan 98% varma, että oli :D). En kehdannut kysyä. Heh. Hyvin mielenkiintoista kuitenkin oli. Harmi vaan, että aikaa oli vain se hitusen vajaa tunti. Sitä miestä olisi jaksanut kuunnella vaikka viisi tuntia. Vastauksetkin olivat sen verran pitkiä, että ei siinä montaa kysymystä ehtinyt tulla.

Perjantaina yritin hieman scifistellä meikkien ja asusteiden, kuten korvisten suhteen. Enemmän cyberpunk kuin steampunk :D.
Meikissä oli sinistä, mustaa ja valkoista. Pyrkimyksenä oli hieman metallinhohtoinen meikki.
And Who you gonna call?!

 

 

Valkoiset ripset eivät näy kuvassa paljon yhtään :(

Lauantai oli sitten cosplay-päivä enkä vaivaudu kertomaan tarkemmin. Jos joku ei tunnista niin olkoot se hänen oma ongelmansa. Voivoi kun sitä saikin poseerata ties miten monelle kameralle, enemmän kuin osasin odottaa. No, ei se mitään, kameran edessä on kivaa.
Harmi ettei ollut enää rintaneula matkassa, kun Ghostbusters oli läsnä (jahtaamassa pieniä kummituksia). Heidän lisäkseen Kaapelilla pyöri myös mm. koko joukko kääpiöitä ja näkyipä siellä myös Predator ja dinosaurus.

Photo: Sirkku Tuomela

Photo: Sirkku Tuomela

 



Sunnuntaina oli jo niin lässähtänyt olo ja meikitkin epähuomiossa jätin kotiin viettäessäni yöni toisaalla, että en jaksanut panostaa mihinkään tuon taivaallista. Meikkiaaminenkin piti hoitaa pelkällä puuterilla ja mustalla kajalilla. Ainakin sai tepastella rauhassa ilman, että kukaan kameransa kanssa vaivasi.

 

 

Koska olin pihi, en tehnyt pahemmin mitään ostoksia, mutta koska vuosien etsiskelyn jälkeen tuli vastan Neverwhere kolmella eurolla, oli se ihan pakko napata mukaan. Mukava saada luettua se taas uudestaan. Harmi vaan, että tuossa pokkariversiossa ei ole sisäkannessa Lontoon metron karttaa, se kun on niin hauska lisä.